Viimeinen yö sujui ihan niin huonosti kun mitä etukäteen olin pelännyt, kierin, pyörin, heräilin, näin outoja unia jne. Ensimmäistä kertaa loman aikana "sai" herätä herätyskelloon kello kuusi aamulla. Nopea suihku, loput kamat kasaan ja menox. Onneksi Sirpa hoiti tuon pesukoneen täytön ja muut taloushommat. Auton palautus Miamin lentokentällä sujui helposti, tosi hyvin oli opasteita auton palauttajalle. Itse kentällä vähän palloiltiin edestakaisin kun ei oikein tiedetty mihin jonoon pitää mennä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa ja oltiin ajoissa portilla. Olimme jo lentokoneessa sisällä kun kuulutettiin että kaikki ulos koneesta. Lento siirtyy vähintään kaksi tuntia eteenpäin JFK:n ruuhkien takia. OMG! Ensimmäinen ajatus oli että missaamme jatkolennon. Eihän siinä muu auttanut kun kerätä kamat kasaan ja poistua koneesta. 

Kahden tunnin odotus vaatiin pienimuotoisen leirin pystyttämisen. Jarkko kaivoi miniläppärin esiin ja minä otin mukavan asennon (heh, heh, lentokenttätuolissa) ja aloin touhuta nettiyhteyttä. Muutaman minuutin ja visan vinguttamisen jälkeen internetin ihmeellinen maailma oli aivan sormien ulottuvilla. Sain fb:n päivitettyä ja suuntasin kauppoihin, koska viimeiset taalat suoranaisesti polttivat taskussa. Olin niin täpinöissäni etten kuullut kuulutusta ollenkaan. Odotus oli loppujen lopuksi vain puolisen tuntia ja taas oltiin lentokoneen sisällä. 

Lento Miami - JFK sujui ihan hyvin. Oltiin kaikki kolme vierekkäin ja vähän taidettiin torkkua lennon aikana. Tosin käytävän toisella puolella oli ehkä maailman ärsyttävin perhe, nauraa hekottivat koko matkan ajan, isä vaihteli lippiksen asentoa parin minuutin välein samalla kun katsoi koneelta jotain Miehen puolikkaat jaksoja. Joskus vaan joku asia tai henkilö ärsyttää ja tämä perhe onnistui siinä. Aaaarghh. Lentoemo Steve oli oikein huumoriveikkoja, vettä hän tarjoili vodkana, olisi halunut heilutella meidän coca cola light tölkkejä ennen avaamista. 

Olipa kiva päästä Finnairin koneeseen, 7.5 tuntia ja olisimme Suomessa. Minulla oli ikkunanpuoleinen paikka ja vieressäni istui joku teini-tyttö Ranskasta.. ei puhunut mitään. Innolla odotin että viihdejärjestelmä menee päälle... sitä sai sitten odotella ihan Suomeen asti. Järjestelmässä oli jotain häikkää ja sitä ei saatu toimimaan. Noh, King's Speech pitänee katsoa myöhemmin. Ruokailun jälkeen oli nukkumatin aika. Viimeisen kahden viikon istumiset ja makoilut alkoivat tuntua ja selkä oli suhteellisen kipeä. Taktiikka nukkumiseen: viltti, silmäsuojat ja korvatulpat. Eihän siitä nyt mitään tullut. Ihmettelin jossain vaiheessa, että kylläpä se laiha teinityttö vieressäni istuu leveästi kun tunsin jotain painoa kylkiluiden kohdalla. Voi v...... Tytön poikaystävä istui sylissä, siis tytön ei minun ja hänen selkänsä painoi minua vasten. Kyllä teinirakkaus on ihanaa mutta eikö sitä voi olla muutamaa tuntia erossa. Sama juttu kun menomatkalla, tämä pariskunta ja heidän ystävänsä vaihtelivat paikkoja jatkuvasti. Rasittavaa. Tai ehkä sitä itse on vaan vanhentunut ja fakkiintunut.. ja väsynyt..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja laskeuduimme Helsinki - Vantaalle pääsiäissunnuntaina aikataulun mukaisesti. Ilma oli vähän viileämpi kuin lähtöpaikassa mutta kahdessa viikossa melkein kaikki lumet olivat sulaneet, jee.. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan..