Viimeinen yö sujui ihan niin huonosti kun mitä etukäteen olin pelännyt, kierin, pyörin, heräilin, näin outoja unia jne. Ensimmäistä kertaa loman aikana "sai" herätä herätyskelloon kello kuusi aamulla. Nopea suihku, loput kamat kasaan ja menox. Onneksi Sirpa hoiti tuon pesukoneen täytön ja muut taloushommat. Auton palautus Miamin lentokentällä sujui helposti, tosi hyvin oli opasteita auton palauttajalle. Itse kentällä vähän palloiltiin edestakaisin kun ei oikein tiedetty mihin jonoon pitää mennä. Onneksi meillä oli hyvin aikaa ja oltiin ajoissa portilla. Olimme jo lentokoneessa sisällä kun kuulutettiin että kaikki ulos koneesta. Lento siirtyy vähintään kaksi tuntia eteenpäin JFK:n ruuhkien takia. OMG! Ensimmäinen ajatus oli että missaamme jatkolennon. Eihän siinä muu auttanut kun kerätä kamat kasaan ja poistua koneesta. 

Kahden tunnin odotus vaatiin pienimuotoisen leirin pystyttämisen. Jarkko kaivoi miniläppärin esiin ja minä otin mukavan asennon (heh, heh, lentokenttätuolissa) ja aloin touhuta nettiyhteyttä. Muutaman minuutin ja visan vinguttamisen jälkeen internetin ihmeellinen maailma oli aivan sormien ulottuvilla. Sain fb:n päivitettyä ja suuntasin kauppoihin, koska viimeiset taalat suoranaisesti polttivat taskussa. Olin niin täpinöissäni etten kuullut kuulutusta ollenkaan. Odotus oli loppujen lopuksi vain puolisen tuntia ja taas oltiin lentokoneen sisällä. 

Lento Miami - JFK sujui ihan hyvin. Oltiin kaikki kolme vierekkäin ja vähän taidettiin torkkua lennon aikana. Tosin käytävän toisella puolella oli ehkä maailman ärsyttävin perhe, nauraa hekottivat koko matkan ajan, isä vaihteli lippiksen asentoa parin minuutin välein samalla kun katsoi koneelta jotain Miehen puolikkaat jaksoja. Joskus vaan joku asia tai henkilö ärsyttää ja tämä perhe onnistui siinä. Aaaarghh. Lentoemo Steve oli oikein huumoriveikkoja, vettä hän tarjoili vodkana, olisi halunut heilutella meidän coca cola light tölkkejä ennen avaamista. 

Olipa kiva päästä Finnairin koneeseen, 7.5 tuntia ja olisimme Suomessa. Minulla oli ikkunanpuoleinen paikka ja vieressäni istui joku teini-tyttö Ranskasta.. ei puhunut mitään. Innolla odotin että viihdejärjestelmä menee päälle... sitä sai sitten odotella ihan Suomeen asti. Järjestelmässä oli jotain häikkää ja sitä ei saatu toimimaan. Noh, King's Speech pitänee katsoa myöhemmin. Ruokailun jälkeen oli nukkumatin aika. Viimeisen kahden viikon istumiset ja makoilut alkoivat tuntua ja selkä oli suhteellisen kipeä. Taktiikka nukkumiseen: viltti, silmäsuojat ja korvatulpat. Eihän siitä nyt mitään tullut. Ihmettelin jossain vaiheessa, että kylläpä se laiha teinityttö vieressäni istuu leveästi kun tunsin jotain painoa kylkiluiden kohdalla. Voi v...... Tytön poikaystävä istui sylissä, siis tytön ei minun ja hänen selkänsä painoi minua vasten. Kyllä teinirakkaus on ihanaa mutta eikö sitä voi olla muutamaa tuntia erossa. Sama juttu kun menomatkalla, tämä pariskunta ja heidän ystävänsä vaihtelivat paikkoja jatkuvasti. Rasittavaa. Tai ehkä sitä itse on vaan vanhentunut ja fakkiintunut.. ja väsynyt..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja laskeuduimme Helsinki - Vantaalle pääsiäissunnuntaina aikataulun mukaisesti. Ilma oli vähän viileämpi kuin lähtöpaikassa mutta kahdessa viikossa melkein kaikki lumet olivat sulaneet, jee.. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan..

 

Jos joku olisi ennustanut että käymme huonekaluostoksilla viimeisenä päivänä, tai itse asiaassa loman minään päivänä, olisin nauranut. Näin kuitenkin kävi. Sirpa ja Jarkko ihastuivat kovasti sekä keittiö- ja makuuhuonekalusteisiin. Vuokraisännältä saimme tiedot kaupasta ja suuntasimme perjantaina aamupäivällä lähimpään Rooms To Go liikkeeseen. Kalusteet on muuten ihan älyttömän makeet; jos olisi isompi kämppä niin varmaan olisin itsekin tilannut vastaavat. Eipä ole joka härmän pojalla samanlaisia. Keittiöpöytä on korkea, kolmion muotoinen pyöreillä reunoilla. Korkeat, leveät, kaarevat penkit johon yhteen mahtuu 2-3 hlöä riippuen .. noh, kyllä tiedätte mistä. Baarijakkaroissa on selkänojat (jee) ja istuinosa vähän kääntyy. Massiivinen king-size sänky ja yöpöydät. Sänky tosin kohoaa aika korkealle että Pepille pitää varmaan rakentaa joku inva-ramppi. Kaikki kalusteet kaunista tumman ruskeaa puuta, ei kuitenkaan Mangrovea. Tilauslistalla oli myös koristebulldog mutta se olisi pitänyt ottaa heti mukaan joten se jäi valitettavati kaupan hyllyyn. 

Shoppailun jälkeen suuntasimme vielä kerran altaalle. Porukkaa oli jonnin verran enemmän mutta muuten pääsiäinen ei juurikaan täällä näy. Jotkut kaupat kuulemma pitävät pääsiäissunnuntain kiinni ja kaupoissa oli paljon pääsiäiskoreja herkkuineen mutta siinä se sitten onkin. Paitsi alakerran naapurilla oli ulko-oveen ripustetty varmaan 50 cm korkea hopeinen pääsiäispupu. Mutta samalla naapurilla on parvekkeella muutaman patsas ja tuulikello joten ehkä ovipupu kuuluu vakiovarusteisiin.

Viimeisen illan kunniaksi halusimme lähteä syömään kunnon pihvit.  Yritin metsästää pihviravintolaa mutta huonolla menestyksellä. Suurin osa ravintoloista näytti keskittyvät enemmän tuohon fisupuoleen. Jälleen kerraan Marcoolio (vuokraisäntä) to the rescue... Texas Longhorn. Netistä poimimani osoite ei pitänyt paikkansa ja jouduimme vähän kiertelemään ja jopa kysymään neuvoja mutta vihdoin ja viimein löysimme paikan. Ja kyllä etsiminen kannatti.  Älyttömän hyvät pihvit ja lisukkeet. Jälkiruoka oli suussa sulavaa ja ilmapiiri mukavan rento.

Aamupalaksi piti saada jotain nopeaa ja helppoa. Ruokakauppa ei ollut enää auki joten pysähdyimme ehkä hilppasen epämääräiseen elintarvikemyymälään. SIeltä löytyi mm. juustohöylä vuodelta -93. Mukaan ottamamme kolmioleivät saattoivat olla samalta vuodelta koska maku oli vähän arveluttava. 

Pienimuotoinen paluu arkeen tapahtui samana iltana kun pääsimme takaisin kämpille, siivous nimittäin. Kylppärin ja vessan siivoaminen on muutenkin tosi nautinnollista mutta varsinkin kymmeneltä illalla ja täydellä vatsalla. Jihaa..

 

Toiseksi viimeistä kokonaista Florida-päivää ollaan tässä vietetään. Altaalla törmäsimme toisiin suomalaisiin mutta päätimme pitää vähän etäisyyttä. Saattaisi olla että he eivät ehkä ihan ymmärtäisi tai kuuntelisi hyvällä meidän (lue Jarkon) juttuja. Löysimme vuokraisännän avustuksella todella kivan ruokapaikan, jossa olisi voinut viihtyä vaikka kauemmin. Paikan nimi oli Old Key Lime House, perustettu 1889.

 

Paikka oli yllättäen aivan meren rannalla ja tunnelma mukavan rento. Ulkopuolelta ravintola näytti tosi pieneltä mutta kun menimme sisään niin sieltä avautui täysin uusi maailma.Voisi kuvitella että esim. koriksen tai jenkkifutiksen finaaleiden aikaan siellä saattaa olla aika meno ja meininki.

Runosuoni alkaa vähän ehtymään tässä vaiheessa lomaa, joten tässä teille muutama valokuva fiiliksen nostattamiseksi.

Hauskaa pääsiäistä kaikille.

 

Aamu alkoi täällä vähemmän kivoissa merkeissä. Heräsin joskus kahdeksan aikaan kun ikkunan alla lehtipuhalluskone jylläsi ja alakerran ikkunoille tehtiin jotain. Korvatulpat ovat tähän asti olleet tyynyn vieressä mutta nyt kun niitä olisi tarvinnut ei niitä löytynyt mistään. Lisäksi niska ja koko selkä aivan jumissa. Jarkon mielestä tämä selkäongelma aiheutui siitä kun me Sirpan kanssa raahasimme niitä Guessin laukkuja ja lompakoita ison erän takaisin kämpille edellisenä iltana. Tiedä häntä..

Aamupäivä meni taasen altaalla ja sain luetuksi loppuun Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella. Aivan loistava kirja. Nyt pitää varmaan loppuajaksi lainata Sirpalta jotain kevyttä lomalukemista.

Väliaika meni rennosti telkkarin ääressä. Täällä tulee kyllä mielenkiintoisia ohjelmia. Eilen katseltiin Dirty Harry leffoja. Kanavalla on menossa joku All you can get of Dirty Harry viikko. Edellisenä iltana tuli Sukka Norris leffoja. Tänään ollaan katsottu Locker wars (porukka huutaa varastokoppeja ja toivoo että sieltä löytyy jotain arvokasta), Palkkiometsästäjää, MTV reality ohjelmia, todellista laatudraamaa. Palkkiometsästäjästä Jarkko sai tietysti loistavan business-idean. Perustetaan kolmistaan joku palkkiometsästäjäfirma. Jos lohkeaa se 5 milj taalaa per pidätys niin eihän niitä kovinkaan montaa tarvitse tehdä. Minulle tarjottiin toimisto/kirjanpitäjän hommia kun on tuota kielitaitoa ja talousosaamista.

Päivällista nautimme Lantana Pizza ravintolassa. Minä olin puikoissa joten Sirpa ja Jarkko saivat nauttia muutaman kylmän alkoholijuoman. Kyllä oli taas pizzoilla kokoa; Sirpalla ja minulla oli 14 tuuman lätyt ja jaksettiin syödä puolet. Jarkolla oli 16 tuuman vastaava ja jaksoi myös puolet. Tarjolla olisi ollut myös kokoluokka Sisilialinen, joka olisi ollut kokonainen uunipellillinen paksulla pohjalla. Jarkkoa olisi vähän houkutellut mutta passasimme nyt tämän vaihtoehdon.

Tänä aamuna testasimme jotain aivan uutta, purkki-croisantteja. Taikina oli valmiina pikku pötkylässä, josta se pienen rutistuksen jälkeen putkahti ulos. Sen jälkeen vain taikinakolmioiden erittely, rullaus, uuniin ja voilá, tuoreiden croisanttien tuoksu valtasi amerikan-kodin. Aamupäivä sujui leppoisasti altaalla gekkojen ja yhden pelikaanin seurassa.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin Miamiin aikomuksena tehdä pari täsmäiskua Guessin liikkeisiin ja syömään Bubba Gump ravintolaan. Ensimmäisenä kohteena Aventura Mall jossa kauniit ja rikkaat tekevät ostoksiaan. Sieltä lähti mukaan pari laukkua.

Matka Baysiden ostoskeskukseen sujui ruuhkasta huolimatta leppoisasti kuunnellen Laura Branniganin Gloriaa, Princen When Doves Cry ja sokerina pohjalla Haddawayn What Is Love? Baysidesta muutama laukku lisää sekä koko porukalle uudet vetokärryt että saadaan kaikki tämä tavara kuljetettua kotiin. Bubba Gump oli kovin positiivinen kokemus ja katkaravut hyviä. Kyllähän siinä annoksessa oli vähän vihreää mutta jos olisi salaattia halunnut niin olisi tilannut salaattia. Saimme Sirpan kanssa drinksulasit mukaamme muistoksi.

Sillä aikaa kun me käänsimme talouden rattaita taas yhden kierroksen eteenpäin kotiristeyksessä oli lähtiessämme mies, joka kantoi kylttiä "Homeless veteran with wife and kids..." ja yksi kaveri myi kukkia yhden toisen liittymän lopussa. Ei siis mitään kojua vaan kävelle oli liipanteessa. Onko tämä sitä amerikkalaista unelmaa?

Lähdimme joskus kahdeksan aikoihin ajamaan takaisin Hypoluxoon. Liikenteen määrä yllätti travellerit. Tässä kohtaa oli muistaakseni neljä kaistaa plus kaksi jotain express-kaistaa. Siinä illan hämärtyessä tuli mieleen, että tämä maa taitaa olla aikasen riippuvainen öljystä. Voisiko ehkä selittää maan kiinnostuksen muiden, varsinkin öljymaiden, asioihin?

Päivä oli muuten todella onnistunut kunnes pääsimme kotiporteille. Portti toimii kännykällä ja siitä oli tietysti lataus loppunut. Alue jolla asumme on ihan kokonaan aidattu ja tänne ei ole asiaa ellei ole tuollaista "porttikännykkää". Onneksi saimme vuokraisännän kiinni ja portit aukenivat meille.