Hyvin nukutun yön jälkeen raotin silmäni ensimmäistä kertaa heti seitsemän jälkeen. Kaunis auringonnousu toivotti hyvää huomenta.

Auto oli vuokrattu kymmenestä eteenpäin ja sen takia startti oli tänään vähän aikaisemmin. Nopeat pakkaukset ja aamupalat ja olimme valmiita sanomaa hyvästit Best Western hotellille. Taksia odotellessamme Jarkko teki päivän hyvän työn ja auttoi paria paikallista joiden Beetle - sohvayhdistelmä oli sanonut sopimuksen irti. Muutama metri työntöä ja yksi valokuva ja se oli siinä.

Taksi tuli vihdoin hotellin eteen oikein leffatyylillä. Auto oli jo kääntymässä seuraavasta risteyksestä pois kun huomasi meidän heiluvat kädet. Ei muuta kun pakki päälle ja renkaat ulvoen hän kurvasi meidän eteemme. Tässä vaiheessa täytyy huomioida että katuhan on yksisuuntainen..

Budget autovuokraamo löytyi helposti mutta siitä se alamäki sitten alkoi. Voi kyynel..Jonossa oli kaksi seuruetta ennen meitä ja se tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta oli meidän vuoromme. Varausnumerolla löytyi kyllä varaus ihan oikein mutta mitään muuta ei sitten löytynytkään. Meillä piti hintaan kuulua kaikki vakuutukset ym maksut mutta kone ei niitä löytänyt. Virkailija naputteli ensin yhdelle koneelle, siirteli papereita edestakaisin, soitti puhelimitse apua, vaihtoi konetta kun ensimmäinen hyytyi. Reilun tunnin jälkeen oli pakko soittaa Suomen eBookersiin josta luvattiin hoitaa asia meidän puolestamme. Sanomattakin oli selvää ettei Jarkon "pitkä pinna" oikein kestänyt tätä koittelemusta ja ilmoille pääsi muutama suomenkielinen laatusana. Virkailijallekaan tämä harmistus ei jäänyt epäselväksi vaikkei kieltä ymmärtänytkään. Kello oli lähempänä kahtatoista kun pääsimme lähtemään kohti Orlandoa. Auto ei valitettavasti ollutkaan se Mustang vaan Chrysler Seabring

Route 95, eli tie joka kulkee Miamista pohjoiseen oli aika yksitoikkoinen. Monta kaistaa molempiin suuntiin ja ympärillä palmuja ja jotain kuivaa puskahässäkkää. Mukana tullut GPS navigaattori oli myös luku sinänsä; sitä ei turvallisuussyistä voinut muuttaa ajon aikana ollenkaan, ei asetuksia, kohdetta, nothing..nada.Pysähdyimme säätämään navigaattoria, syömään ja pikku pisulle jossain Pam Beachin kohdilla. Arbus ravintolassa ruoan hintaan kuului myös vähän reality ohjemaa: siellä oli nuorehko nainen aivan soseessa ja hän lausui rakkauden sanoja miehelleen.. fuck you, fuck sitä ja fuck tätä..nice.

Rekat ajavat täällä muuten aika lujaa. Meillä oli mittarissa 110 km/h ja viereisellä tiellä autonkuljetusrekka meni ohi. Ja vielä täydessä lastissa. Myös yllättävän paljon mahtuu henkilöauton kyytiin jos vähän takakonttia raottaa ja hyödyntää etupenkkien välisen tila.. nähtiin puutavaraa, kanoottia jne.

Miamista Orlandoon on n. 224 mailia ja olimme perilla Orlandossa neljän aikaan. Käytiin Publix supermarketissa ostoksilla ja meikäläinenkin pääsi avoauton rattiin kun tulimme sieltä takaisin. Ihan jees mutta täytyy myöntää ettei isot jenkkiautot ole tehty 160 senttisille ihmisille. Vaikea oli löytää hyvä ajoasento. Mutta kyllähän 2,7 litraisella autolla ihan kivasti eteenpäin pääsee. Illan ohjelma oli Universal Citywalk joka on Universal Studios alueen vieressä. On leffateatteria, kauppaa, ravintoloita jne, oikein kulutusjuhlan riemuvoitto. On kyllä näkemisen arvoinen paikka, kaikki valot erottuivat hienosti tummaa iltataivasta vasten. Valitettavasti niitä on vaikea saada ikuistettua kuviin. Alueella on myös maailman suurin Hard Rock Cafe jossa oli tietysti pakko käydä vähän pyörimässä.