Kahden tunnin odotus vaatiin pienimuotoisen leirin pystyttämisen. Jarkko kaivoi miniläppärin esiin ja minä otin mukavan asennon (heh, heh, lentokenttätuolissa) ja aloin touhuta nettiyhteyttä. Muutaman minuutin ja visan vinguttamisen jälkeen internetin ihmeellinen maailma oli aivan sormien ulottuvilla. Sain fb:n päivitettyä ja suuntasin kauppoihin, koska viimeiset taalat suoranaisesti polttivat taskussa. Olin niin täpinöissäni etten kuullut kuulutusta ollenkaan. Odotus oli loppujen lopuksi vain puolisen tuntia ja taas oltiin lentokoneen sisällä. 

Lento Miami - JFK sujui ihan hyvin. Oltiin kaikki kolme vierekkäin ja vähän taidettiin torkkua lennon aikana. Tosin käytävän toisella puolella oli ehkä maailman ärsyttävin perhe, nauraa hekottivat koko matkan ajan, isä vaihteli lippiksen asentoa parin minuutin välein samalla kun katsoi koneelta jotain Miehen puolikkaat jaksoja. Joskus vaan joku asia tai henkilö ärsyttää ja tämä perhe onnistui siinä. Aaaarghh. Lentoemo Steve oli oikein huumoriveikkoja, vettä hän tarjoili vodkana, olisi halunut heilutella meidän coca cola light tölkkejä ennen avaamista. 

Olipa kiva päästä Finnairin koneeseen, 7.5 tuntia ja olisimme Suomessa. Minulla oli ikkunanpuoleinen paikka ja vieressäni istui joku teini-tyttö Ranskasta.. ei puhunut mitään. Innolla odotin että viihdejärjestelmä menee päälle... sitä sai sitten odotella ihan Suomeen asti. Järjestelmässä oli jotain häikkää ja sitä ei saatu toimimaan. Noh, King's Speech pitänee katsoa myöhemmin. Ruokailun jälkeen oli nukkumatin aika. Viimeisen kahden viikon istumiset ja makoilut alkoivat tuntua ja selkä oli suhteellisen kipeä. Taktiikka nukkumiseen: viltti, silmäsuojat ja korvatulpat. Eihän siitä nyt mitään tullut. Ihmettelin jossain vaiheessa, että kylläpä se laiha teinityttö vieressäni istuu leveästi kun tunsin jotain painoa kylkiluiden kohdalla. Voi v...... Tytön poikaystävä istui sylissä, siis tytön ei minun ja hänen selkänsä painoi minua vasten. Kyllä teinirakkaus on ihanaa mutta eikö sitä voi olla muutamaa tuntia erossa. Sama juttu kun menomatkalla, tämä pariskunta ja heidän ystävänsä vaihtelivat paikkoja jatkuvasti. Rasittavaa. Tai ehkä sitä itse on vaan vanhentunut ja fakkiintunut.. ja väsynyt..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja laskeuduimme Helsinki - Vantaalle pääsiäissunnuntaina aikataulun mukaisesti. Ilma oli vähän viileämpi kuin lähtöpaikassa mutta kahdessa viikossa melkein kaikki lumet olivat sulaneet, jee.. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan..

Shoppailun jälkeen suuntasimme vielä kerran altaalle. Porukkaa oli jonnin verran enemmän mutta muuten pääsiäinen ei juurikaan täällä näy. Jotkut kaupat kuulemma pitävät pääsiäissunnuntain kiinni ja kaupoissa oli paljon pääsiäiskoreja herkkuineen mutta siinä se sitten onkin. Paitsi alakerran naapurilla oli ulko-oveen ripustetty varmaan 50 cm korkea hopeinen pääsiäispupu. Mutta samalla naapurilla on parvekkeella muutaman patsas ja tuulikello joten ehkä ovipupu kuuluu vakiovarusteisiin.

Viimeisen illan kunniaksi halusimme lähteä syömään kunnon pihvit.  Yritin metsästää pihviravintolaa mutta huonolla menestyksellä. Suurin osa ravintoloista näytti keskittyvät enemmän tuohon fisupuoleen. Jälleen kerraan Marcoolio (vuokraisäntä) to the rescue... Texas Longhorn. Netistä poimimani osoite ei pitänyt paikkansa ja jouduimme vähän kiertelemään ja jopa kysymään neuvoja mutta vihdoin ja viimein löysimme paikan. Ja kyllä etsiminen kannatti.  Älyttömän hyvät pihvit ja lisukkeet. Jälkiruoka oli suussa sulavaa ja ilmapiiri mukavan rento.

Aamupalaksi piti saada jotain nopeaa ja helppoa. Ruokakauppa ei ollut enää auki joten pysähdyimme ehkä hilppasen epämääräiseen elintarvikemyymälään. SIeltä löytyi mm. juustohöylä vuodelta -93. Mukaan ottamamme kolmioleivät saattoivat olla samalta vuodelta koska maku oli vähän arveluttava. 

Pienimuotoinen paluu arkeen tapahtui samana iltana kun pääsimme takaisin kämpille, siivous nimittäin. Kylppärin ja vessan siivoaminen on muutenkin tosi nautinnollista mutta varsinkin kymmeneltä illalla ja täydellä vatsalla. Jihaa..

Paikka oli yllättäen aivan meren rannalla ja tunnelma mukavan rento. Ulkopuolelta ravintola näytti tosi pieneltä mutta kun menimme sisään niin sieltä avautui täysin uusi maailma.Voisi kuvitella että esim. koriksen tai jenkkifutiksen finaaleiden aikaan siellä saattaa olla aika meno ja meininki.

Runosuoni alkaa vähän ehtymään tässä vaiheessa lomaa, joten tässä teille muutama valokuva fiiliksen nostattamiseksi.

Hauskaa pääsiäistä kaikille.

Aamupäivä meni taasen altaalla ja sain luetuksi loppuun Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella. Aivan loistava kirja. Nyt pitää varmaan loppuajaksi lainata Sirpalta jotain kevyttä lomalukemista.

Väliaika meni rennosti telkkarin ääressä. Täällä tulee kyllä mielenkiintoisia ohjelmia. Eilen katseltiin Dirty Harry leffoja. Kanavalla on menossa joku All you can get of Dirty Harry viikko. Edellisenä iltana tuli Sukka Norris leffoja. Tänään ollaan katsottu Locker wars (porukka huutaa varastokoppeja ja toivoo että sieltä löytyy jotain arvokasta), Palkkiometsästäjää, MTV reality ohjelmia, todellista laatudraamaa. Palkkiometsästäjästä Jarkko sai tietysti loistavan business-idean. Perustetaan kolmistaan joku palkkiometsästäjäfirma. Jos lohkeaa se 5 milj taalaa per pidätys niin eihän niitä kovinkaan montaa tarvitse tehdä. Minulle tarjottiin toimisto/kirjanpitäjän hommia kun on tuota kielitaitoa ja talousosaamista.

Päivällista nautimme Lantana Pizza ravintolassa. Minä olin puikoissa joten Sirpa ja Jarkko saivat nauttia muutaman kylmän alkoholijuoman. Kyllä oli taas pizzoilla kokoa; Sirpalla ja minulla oli 14 tuuman lätyt ja jaksettiin syödä puolet. Jarkolla oli 16 tuuman vastaava ja jaksoi myös puolet. Tarjolla olisi ollut myös kokoluokka Sisilialinen, joka olisi ollut kokonainen uunipellillinen paksulla pohjalla. Jarkkoa olisi vähän houkutellut mutta passasimme nyt tämän vaihtoehdon.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin Miamiin aikomuksena tehdä pari täsmäiskua Guessin liikkeisiin ja syömään Bubba Gump ravintolaan. Ensimmäisenä kohteena Aventura Mall jossa kauniit ja rikkaat tekevät ostoksiaan. Sieltä lähti mukaan pari laukkua.

Matka Baysiden ostoskeskukseen sujui ruuhkasta huolimatta leppoisasti kuunnellen Laura Branniganin Gloriaa, Princen When Doves Cry ja sokerina pohjalla Haddawayn What Is Love? Baysidesta muutama laukku lisää sekä koko porukalle uudet vetokärryt että saadaan kaikki tämä tavara kuljetettua kotiin. Bubba Gump oli kovin positiivinen kokemus ja katkaravut hyviä. Kyllähän siinä annoksessa oli vähän vihreää mutta jos olisi salaattia halunnut niin olisi tilannut salaattia. Saimme Sirpan kanssa drinksulasit mukaamme muistoksi.

Sillä aikaa kun me käänsimme talouden rattaita taas yhden kierroksen eteenpäin kotiristeyksessä oli lähtiessämme mies, joka kantoi kylttiä "Homeless veteran with wife and kids..." ja yksi kaveri myi kukkia yhden toisen liittymän lopussa. Ei siis mitään kojua vaan kävelle oli liipanteessa. Onko tämä sitä amerikkalaista unelmaa?

Lähdimme joskus kahdeksan aikoihin ajamaan takaisin Hypoluxoon. Liikenteen määrä yllätti travellerit. Tässä kohtaa oli muistaakseni neljä kaistaa plus kaksi jotain express-kaistaa. Siinä illan hämärtyessä tuli mieleen, että tämä maa taitaa olla aikasen riippuvainen öljystä. Voisiko ehkä selittää maan kiinnostuksen muiden, varsinkin öljymaiden, asioihin?

Päivä oli muuten todella onnistunut kunnes pääsimme kotiporteille. Portti toimii kännykällä ja siitä oli tietysti lataus loppunut. Alue jolla asumme on ihan kokonaan aidattu ja tänne ei ole asiaa ellei ole tuollaista "porttikännykkää". Onneksi saimme vuokraisännän kiinni ja portit aukenivat meille.

"Nopea" snäki Burger Kingissä ja kaupan kautta kotiin. Tutustuimme paikallisen ostarin liikevalikoimaan, oli aika kaukana Vuittonista ja Guccista vaikka välimatkaa oli vain 20 kilsaa. Oli dollarikauppaa, palkkaennakkoliikettä, jotain veropalvelua. Ostin aivan bränikät shortsit ja tooosi halvalla. Pikkiriikkinen ongelma on siinä että arvioin kokoni vähän väärin ja byysat on aikasen napakat.. buutie time, buutie time, jihaa. Nämä ihanuudet on toki ikuistettu jo videokameralle mutta pitää vähän keskustella tuon Jarkon kanssa levityksestä..Kohta alkaa ruokailu, pitää varmaan vaihtaa shortsit vähän väljempään malliin.

Auton nokka käännettiin kohti Everglades National Park:ia joka on noin parin tunnin ajomatkan päässä täältä. Parin puhelun ja useamman minuutin jälkeen sain varattua meille paikat vartin yli kolme lähtevälle kiertoajelulle. Odotukset olivan jälleen korkealla ja kameran akku oli ihan täydessä latingissa, siellä varmaan riittäisi kuvattavaa. Tankilla käytiin lähtiessä, täällä ei kauhean pitkälle pötkitä yhdellä tankillisella. Samaan aikaa bensiksellä oli todellinen hot mama, kyllä oli taas yhdelle ihmiselle siunaantunut aika reippaasti tuota boobies ja booty - osastoa. Mukaan tarttui parit jätskit ja "The Slammer . Treasure Coast Edition". Lehdessä oli kuvat kaikista alueella pidätetyistä, nimet ja syyt pidätykseen. Kyllä oli taas hyötyä kun on seurannut amerikkalaisia poliisisarjoja, niin osasi arvata mitä FTA ja DUI lyhenteet tarkoittivat. Kyllä oli oikein höpönassuja siinäkin lehdessä. Keski-aukeamalla oli kolmen äijän kuvat vähän isommalla. Kaikki etsintäkuulutettuja huumeiden takia ja palkkio 5 m$ per nokka. Pitäisikö ryhtyä palkkiometsästäjäksi?

Reitti Evergladesiin oli ehkä maailman tylsin, suoraa tietä mailitolkulla ja puskaa joka puolella. Jos matka sinne oli tylsä niin kyllä oli niin hazardi-reissu itse kiertoajelukin että voi kyynel. Mangrove Wilderness Tour, 35 taalalla näitä vettä, aivan prklsti puskia, pari tipua ja elämää pienimmän kilpikonnan. Ai niin ja delfiinistä ehkä 1/10 osan.  Ja tätä "ihanuutta" kesti melkein 2 tuntia!! Opas puhui jotain aivan merkillistä jenkkimurretta, että varsinkin alussa oli vaikea ymmärtää mitä hän puhui. Tosin saksalaisperhe joka oli samalla ajelulla luultavasti ymmärsi vielä vähemmän. Alligaattorit eivät kuulemma viihdy sekavedessä koska suola kirvelee heidän silmiään. Olisi nyt voinut kuvitella että olisimme nähneet muutaman eläimen enemmän. Meidän asuiinalueellakin on enemmän eläimiä kuin mitä me tällä reissulla näimme.Eikä päästy edes hydrokopterin kyytiin, ihan tavis-veneellä vaan. Noh, saatiin ainakin aurinkoa ja raitista ilmaan. Jarkon kommentti oppaalle oli että Soooo boooring..

Päivä on pelastettu, radiosta löytyi kanava FM 97.3 The Coast, kasarihittejä toisensa perään. Duran Duran, Billy Idol, Tears Fo Fears jne jne. Tätä taajuutta ei vaihdeta ikinä, jihaa. Melkein tuli kyllä koti-ikävä ja paria kasari-herraa siellä..

Ja matka vain paranee. Taco Bellistä 3 kertaa 5 Buck Boxit, jossa oli tacoja, fajitas jne. En edes jaksanut syödä kaikkea vaikka oli kiljuva nälkä. Ja vain viidellä taalalla. Lähtiessä Jarkko huudatti ensin radiota ja Michael Jacksonia. Ensimmäisessä kurvissa huudatettiin vähän renkaita ja poltettiin kumia... mitäköhän Highway Patrol tähän sanoisi?

Rapsutusten jälkeen meitsi pääsi ensimmäistä kertaa kaasuttelemaan Route 95:sta ja kyllähän se ajaminen alkoi jo sujumaan. Vähän liian herkästi tosin tulee ajettua ylinopeutta kun se 2,7 litrainen liikkuu vähän kevyemmin ja hiljaisemmin kuin oma 1,4 litrainen kosla kotona. Onneksi pohjoisemmassa liikkuneet tornadot eivät tulleet tänne Floridan seudulle mutta ilma on ollut koko päivän aika pilvinen ja kuuman kostea.

http://www.floridaswapshop.com/swap.html

Swap shop on vähän kuin amerikkalainen versio vanhasta Mustamäen torista. Tavaraa oli myynnissä aivan älyttömästi, ei pysty sanoin selittämään. Ja tolkuttoman iso Amerikan lippu liehui rakennuksen päällä, tietysti. Vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja jne. osa erittäin halpaa mutta myös ihan laatutavaraa vähän kalliimmalla. Ja siellä oli oikein kunnon Pimp My Ride meiningit menossa. Oli lasien tummennusta, vauhtiraitoja jne. Ja mustaa miestä enemmän kuin laki sallii. Swap Shopissa oli myös automuseo jossa mm. maailman nopein tehdasvalmisteinen auto, Bugatti Berona.

Varmaankin kuumuudesta aiheutunut tilapäinen mielenhäiriö niin mentiin Jarkon kanssa hampaiden valkaisuun. 20 minuuttia suukappale ja geelit suussa sekä sellainen infrapuna kohdistettuna suuhun. Mutta vain 30 taalaa per kalusto... Hoidon aikana iski ehkä Floridan kovin vesisade. Aivan kun joku olisi avannut vesihanan. Kaikki mitä täällä on tai tapahtuu in isoa, myös vesisateet. Takaisintulomatkalla pysähdyttiin Boca Ratonin Tomasso'sissa pizzalla, voin sanoa että ensimmäistä kertaa tällä reissulla oli ihan kunnolla nälkä. Itse otin Personal pizza, joka oli 10 tuumaa halkaisijaltaa, Sirpa otti Small pizza joka oli 12 tuumaa. Noh, Jack otti sitten Extra Large pizzan, 18 tuumaa halkaisijaltaan. Siitä on about puolet tässä keittiön pöydällä.

Ruokailun jälkeen käytiin katsomassa paikallisen K-Martin tarjonta. Aivan ihana kauppa, sain kaikki loput tuliaiset ostettua, ei enää tuliaispaineita. Me ollaan nykyään kanta-asiakaita niin saadaan hyvät alennukset.

Ilta sujui leppoisasti muutaman leffan ja Skyy vodkan merkeissä. Kuulememma Tuksu joi tätä vodkaa häämatkallaan joten päädyimme tähän merkkiin ihan sen takia.

Tässä meidän talomme. Ei siis koko talo vaan huoneisto ylimmässä kerroksessa.

Pari paikallista asukkia:

Ei mitään käsitystä mikä tämä pitkäkaulainen lintu on, Miamissa törmäsimme yhteen, oli jotenkin heiveröisen näköinen, ehkä rankka ilta takana. Tämä lajitoveri kuitenkin aika ylvään näköinen.

Vesipeto:

I

Iltapäivällä käytiin paikallisessa Winn Dixie supermarketissa, viinakaupassa sekä autokaupassa kyselemässä vähän avomersun hintaa. Meikäläinen oli puikoissa joten muutaman minuutin matka oli jännitystä täynnä. Illalliseksi Sirpa taikoi meille loistavat pihvit, salaattia ja hyvää juomaa. Nyt chillaillen iltaa kohti. 

Tähän väliin voisi kommentoida että kaikki täällä on todellakin suurta. Autot, rekat, ihmiset, etäisyydet, tuotteiden koot, nurmikot, jopa leppäkertulla on enemmän pilkkuja kuin Suomessa. Amerikan lippu liehuu joka paikassa, muutamassa paikassa lippu ulottuu lipputangon puoleen väliin. Sanonta "Less is more" ei päde täällä. Myöskään tien päällä ollaan huomattu muutamia asioita, joista Suomen poliisi ei välttämättä ilahtuisi. Alla yksi esimerkki.

No niin, takaisin asiaan. Ottaen huomioon että Sawgrass Mills on maailman suurin, meillä oli osoite ja GPS niin oli vaikea löytää kyseinen paikka. Ulospäin alue näytti enemmänkin teollisuusalueelta. Odotin että kyseessä olisi ollut erillisiä rakennuksia ja aurinkorasvatkin oli laitettu jo hyvissä ajoin. Juu ei, koko homma oli enemmänkin tavaratalo isojen teollisuusrakennusten sisällä. Suuret oli odotukset mutta paikka oli vähän pettymys. Guessin liikkeestä ei löytynyt juuri mitään. Suomessa hienot merkit, kuten Hillfiger, Calvin Kleine niin siellä oli ihan peruskamaa. Vähän kuin H&M:ään olisi kävellyt sisään. Useampi tunti siellä kuitenkin vierähti ja mukaan lähti parit kengät ja muutama vaatekappale.

Shoppailun jälkeen lähdimme jalat hellinä vihdoin ajamaan kohti Hypoluxoa ja vuokrahuoneistoa. Huoneisto sijaitsee Hypoluxon Yacht Clubin aidatulla alueella aivan meren rannalla. Ja on muuten aika makee.